Kapsu rakastaa olla sängyssä, mutta herralla ei ole sinne kyllä asiaa. Tosin välillä on pakko heltyä ja päästää se lämmittelemään peiton alle viekkuun. Whippettiä ei selvästikään ole luotu Suomen ilmastoon, sillä sisälläkään ei voi ottaa nokosia ilman lämmintä peittoa. Ehkä koira on hemmoteltu pilalle, mutta pakko on aina hakea lämmikettä kun toinen käpertyy viereen sohvalle ja tärisee kylmästä. Tärinä tosin taitaa olla välillä feikattua, sillä usein herraa alkaa yllättäen kamalasti paleltaa kun tekisi sänkyyn mieli. Selvää nimittäin on, että ensin on saatava lupa ennen kuin sänkyyn voi kömpiä.  Tai toinenhan meistä vaan on se, joka opettaa koiralle tuollaisia huonoja tapoja... Kapsu tietää, että sänkyyn pääsee vain silloin, kun se heltyvämpi osapuoli sattuu olemaan paikalla ja toinen omistaja ei ole näkemässä. Tosin yksi yö oli kuulemma käynyt niin, että isäntä nukahti sohvalle koiran kanssa minun ollessa poissa kotoa, mutta aamulla koira oli jotenkin mystisesti siirtynyt parempaan nukkumispaikkaan, sänkyyn.