Sunnuntaina ollaan sitten menossa sinne Pirokin näyttelyyn Anrin kanssa. Viime viikkoina olen yrittänyt tuputtaa syömistä, jottei olisi niin laihassa kunnossa. Mutta diiva ei tahdo syödä, kun haluaa mieluummin pitää linjat kunnossa. :) No, nyt on vielä juoksu tulossa, joten sekin ehkä vaikuttaa. Toivottavasti kiima osuisi näyttelypäivälle niin ehkei tajuaisi niin kovasti pelätä.

Eilen käytiin eläinkaupasta ostamassa turkin hoitoainetta ja sähköisyydenpoistajaa, joka lupaa tehdä turkista kiiltävän. Vauvan talkkia olen käynyt jo aikaisemmin hakemassa ja shampoota löytyy valmiina. Eilen leikattiin kynnet ja huomenna olisi luvassa pesu. En viitsi kuitenkaan rasittaa raukkaa enempää, vaan hiustenkuivaajan sijaan Anri saa kuivatella saunassa. Lauantaina pitää vielä tehdä viimeiset viimeistelyt näyttelyverhoihin ja pakata tietysti kaikki valmiiksi.

En ole oikein varma, tuleeko minusta mitään näyttelyharrastajaa. Jotenkin tuntuu kummalliselta rasittaa kissaa (ja itseä :) näyttelyillä. Kissanäyttelyssähän pitää olla koko päivä eli noin 9 tuntia. Täytyy ottaa lukemista ja puikot mukaan niin on jotain tekemistä, mutta voi silti käydä aika pitkäksi. Pitää kuitenkin vahtia koko ajan Anrin häkin vieressä ja seurata, että tytöllä on kaikki hyvin (ja ettei mitään arvokasta katoa näyttelyvieraiden matkaan). Anrihan ei sertiä voi saada, joten kerta tuomarinpöydällä ja näyttely on sen puolesta ohi. Koiranäyttelyssä ei onneksi tarvitse olla koko päivää, joten Kapilin kanssa voisi sitten sitä kokeilla enemmänkin.