Kapil on oppinut jo vaikka mitä. Oven edessä istahdetaan ja eteisessä istutaan paikallaan ja odotetaan, että lenkittäjä saa takin pois ja antaa luvan "vapaa"-sanalla. Narussa ei vedetä, mutta ihan vielä vierellä ei osata kävellä. Tule-kutsu luonnistuu hyvin ja pentu juoksee riemuissaan hellittäväksi ja silitettäväksi. Maahan-käsky luonnistuu sekä käsimerkistä että pelkästä sanasta. Ruokaa ei oteta, ennen kuin omistaja antaa luvan vaan istutaan nätisti paikallaan. Paitsi silloin, kun ruuaksi on lihaa, joka on niin suurta herkkua ettei meinaa millään malttaa odottaa. Ulkona vieraita tavatessa ei hypitä vaan istutaan silitettäväksi. Sisälle ei pitkään aikaan ole kakittu ja pissakin tulee aika usein sanomalehdelle. Yksinolo on vielä aika kamalaa, mutta ihan niin hädissään ei olla kuin aluksi. Autossa matkustaminen alkaa olla jo tuttua puuhaa, lyhyillä matkoilla vinkumista kuuluu ainoastaan silloin kun isäntä kiihdyttää vähän liikaa. :) Hyvin siis menee ja lisää opitaan koko ajan.