Anri on tosi arka luonteeltaan, säikkyy helposti ääniä (imuri varsinkin on kauhistus!) ja uusia tilanteita. Sylissä ei tykkää olla yhtään! Inhoaa älyttömästi, jos suun tai silmien tai korvien lähellekään kosketaan (oli näyttelyn lääkärillä ja tuomarilla vähän vaikeuksia näitten kanssa, tuomari tosin sanoi vain ujoksi :). Silittelystä kuitenkin tykkää paljon ja harjaaminenkin on ihan ok.  Vihainen Anri ei ole! Näyttelyssäkään ei suhistu tai muristu kertaakaan, vaan käyttäytyi tuomarin pöydällä tosi mallikkaasti (ei varmaan ehtinyt tajuta kunnolla, että mitä tämä pyörittely ja tutkimunen oikein on). Kotonakin sähistään lähinnä vaan koiralle, ikinä ei ole ihmisille sähissyt tai murissut. Koiralle ei kyllä pärjää yhtään. Pentu on leikkisä ja tykkäisi ajamis- ja painimisleikeistä. Anri juoksee yleensä vikkelästi karkuun, jos huomaa koiran olevan vapaana asunnossa. Muuten kyllä uskaltaa tutkailla pentua läheltä, jos vaaraa ei ole. Mutta kertaakaan ei ole lätkitty koiraa, vaikka Essi sitä harrastaa vähän väliä. Motto on, että ennemmin juostaan karkuun ja äkkiä.

Olen ennenkin kertonut matkustuksesta. Anri on aina matkustanut samassa kopassa Essin kanssa. Huomaa kyllä, että Essistä on Anrille turvaa. Niinä harvoina kertoina, kun on joutunut koppaan yksin, on tyttö naukunut, kun yleensä molemmat on autossa hiljaa (mitä nyt Essi välillä kommentoi liian kovasta kiihdytyksestä). Näyttelyssäkään ei ollut kivaa olla yksin, vaan naukui monta tuntia häkissään. Ei sentään näyttänyt pelkäävän ja rauhoittui heti kun silittelin. Mutta ilmeisesti häkissä ja koko näyttelyssä oli sen mielestä tylsää, varsinkin yksin. Sylissä kuitenkin pysyi yllättävän hyvin. Kotona yleensä pyristelee oikein kunnolla, näyttelyssä ei nyt niin paljon. Ilmeisesti paikka oli kuitenkin sen verran jännittävä, että loppujen lopuksi sylissä oli kivempaa (ei tosin näyttelyasennossa!).